Visulaisia elämänpolkuja

Tämä on täysin kuvitteellinen tarina Perasta, keski-ikäisestä miehestä, josta sosiaalityöntekijä käyttää sanoja vajaakuntoinen ja jopa syrjäytynyt.  Lääkäri sanoo Perasta masentunut tai päihdeongelmainen.  Joskus naapurit ja perään huutelevat lapset käyttävät paljon rumempiakin nimityksiä. Peralla on asiat vähän huonosti elämässä.

 

Peralle ehdotetaan kokeilujaksoa työkeskus Visussa. Pera on kuullut Visusta kaverin kautta sen verran ihmeellisiä juttuja, että haluaa periaatteesta käydä katsomassa pitääkö mikään paikkansa. Yhtenä syksyisenä aamuna Pera huomaa olevansa matkalla töihin. Tunne on erikoinen.

 

Pera on tottunut siihen, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä, kun hän ilmestyy paikalle. Viereinen penkki jää aina tyhjäksi bussissa ja äidit tarttuvat lapsiaan kädestä, kun Pera on lähellä. Visussa Peran viereen istuu heti joku ja toivottaa tervetulleeksi. Tuleva työkaveri kertoo, että Visussa on lämmin ilmapiiri. On tosiaan aika kuuma – Pera ottaa palttoota pois päältä ja istuu tarkkailuasemiin. Heti käy selväksi, että visulaiset eivät ole ihan tavanomaisia tyyppejä.

Peralle puhutaan Visussa ihan kuin hän olisi tavallinen eikä haisisi mitenkään pahalta tai olisi outo. Pera istuu kahvitauolla sivuun, mutta hänet pyydetään tai oikeastaan käsketään yhteiseen pöytään. Näiden ihmisten hajuaistissa on pakko olla jotain vikaa. Pera katsoo parhaaksi olla vähän varuillaan. Voisihan sitä toisaalta käydä joskus suihkussakin – pitkästä aikaa.

Silti Pera tuntee itsensä erilaiseksi. Visulaiset ovat kaikki niin pärjäävän näköisiä, siistejä ja osaavia.

 

Pera saa huomata, että visulaisilla on aika paljon harrastuksia. Ensimmäisen työviikon aikana Pera on saanut kutsun AA-ryhmään, avantouinnille ja mieli maasta vertaisryhmään. Työkaverit eivät tyydy pelkkään kutsuun, vaan Pera tullaan hakemaan kotoa. Pera on aina ollut huono sanomaan ei, eikä hänen auta kuin lähteä jääkylmään veteen kavereiden seuraksi. Uinnin jälkeen Pera istuu työkavereiden kanssa kaakaolla ja olo on kummallisen lämmin ja jotenkin omituinen. Semmoista Pera ei muista kokeneensa kuin joskus lapsena kun äiti piti sylissä.

 

Pera huomaa pian, että on yllättävän mukavaa nousta aamulla samaan aikaan ja lähteä töihin. Hän tekee ison numeron lähdöstä, viivyttelee roskakatoksella pussin kanssa ja huikkailee naapureille, että pitää töihin tästä lähteä.

 

Pera panee merkille, että Visu on aika erikoinen työpaikka. Siellä esimerkiksi jaetaan tikkareita, jos joku tekee jotain erityisen taitavasti. Asiasta tehdään iso numero ja tikkarin ansainnut saa aplodit.  Peran mielestä se on täysin naurettavaa, tikkareita aikuisille ihmisille. Visulaisilla ei selvästikään ole kaikki ihan kohdillaan.

Visussa nauretaan paljon. Joka päivä ja sydämen pohjasta. Välillä itketäänkin ja halataan toisia, mikä ei Peran mielestä ole missään tapauksessa ihan normaalia. Enemmän kuitenkin nauretaan. Visulaiset osaavat nauraa itselleen ja toisillekin saa nauraa – kukaan ei tunnu pahastuvan, vaikka toisten kummallisuuksille nauretaan. Yhtenä iltapäivänä töitä tehdessä visulaiset innostuvat vuorotelleen kertomaan, miten pohjalla ovat käyneet ja miten huonosti kenelläkin on mennyt ennen kuin pääsivät Visuun. Peraa alkaa epäilyttää – tuoko tyylikäs rouva muka istunut pussikaljalla joen rannassa tai tuo sporttinen kaveri, joka vetää joogaryhmää, ollut pitkillä osastojaksoilla? Tuskin. Peraa vedätetään ilmeisesti taas kerran. Se tuntuu olevan Peran kohtalo elämässä.

 

Pera päättää jäädä varmuuden vuoksi kotiin seuraavana päivänä. Outous voi tarttua ja muutenkin kun on ollut niitä oireita – kummallinen tunne rinnassa ja vatsassa mietityttää, miehillä ei pitäisi olla vaihdevuosiakaan ainakaan Peran tietämän mukaan. Pera on päivän kotona eikä osaakaan tehdä mitään. Olo on levoton.  Pera ei muista mitä teki ennen Visua kaiket päivät.  Seuraavana aamuna ovikello soi. Työkaverit tulevat hakemaan Peraa töihin. Pera huomaa, että Visusta ei niin vain jäädäkään pois. Kaveria ei selvästikään jätetä ja Pera on päässyt porukkaan – halusi tai ei.

 

Pera oppii nopeasti tekemään monia töitä. Nuorempana on tullut tehtyä varastohommia ja ne palautuvat pikkuhiljaa mieleen. Peraa kehutaan reippaaksi työntekijäksi, taitavaksi kuormantekijäksi ja tarkaksi kelmuttajaksi. Kehuminen tuntuu kummalliselta; tulee samanlainen lämmin olo kuin avannon jälkeen. Merkillinen lämmin tunne sydänalassa tuntuu vatsassa asti ja aaltoilee ympäri kehoa. Peraa huolestuttaa vähän, onkohan tunne ihan normaalia, pitäisikö siitä kysyä lääkäriltä. Mitään semmoista ei ole ennen ollut. Ohjaajat Visussa ovat kyllä sanoneet, että mistä vaan voi tulla juttelemaan koska tahansa. Pera päättää jossain vaiheessa kysyä asiasta, jos kehtaa.

 

Talvi tekee tuloaan ja Peran käsiä palelee töihin kävellessä. Työkaveri tuo Peralle lämpimät hanskat, ovat kuulemma liian isoa kokoa hänelle.  Pera ei muista koskaan saaneensa keneltäkään mitään. Kurkkuun nousee karhea pala eikä Pera saa edes kiitetyksi. Jotain aika erikoista tässä porukassa tosiaan on.

 

Lähikaupan kassa tuijottaa Peran ostoksia silmät pyöreinä.  – Niin olixnää sun? Tytöllä on rengas nenässä ja mustat kajalit silmien ympärillä. Peraa harmittaa tytön ihmettely, kun hän ostaa leipää ja jauhelihaa. Aikaisemmin Peran ostokset ovat olleet lähinnä nestemäisiä.

Yhtenä päivänä töissä Pera huomaa, että roskakori on liian täynnä ja roskia on pudonnut jo lattialle. Pera ottaa ja tyhjentää roskiksen. Äkkiä Pera huomaa olevansa huomion keskipisteenä, ohjaaja tuo hänelle tikkaria ja ihmiset taputtavat. Työkaverit kehuvat ja joku taputtaa olalle.  Pera menee ihan punaiseksi ja kumma tunne tulee taas. Vatsanpohjassa velloo ja kuumia aaltoja menee selässä asti. Pera alkaa olla jo huolissaan, asiasta pitää tosiaan kysyä joltain.

 

Visussa on työharjoittelussa ohjaajana Mirkku, joka opiskelee sosiopaatiksi tai joksikin semmoiseksi - Pera ei nyt muista miksi, mutta hän on päättänyt mennä juttelemaan Mirkun kanssa. Mirkulla on sininen tukka, mutta hänellä on kiltit silmät ja ystävällinen hymy. Mirkku kuuntelee eikä naura kun Pera kysyy tunteesta. Mirkku kertoo, että Visu on semmoinen paikka, jossa toisista välitetään ihan oikeasti ja semmoinen tuntuu ihmisestä hyvältä. Mirkku vakuuttaa, että vaihdevuosista ei varmaankaan ole kysymys eikä lääkäriin tarvitse tunteen takia lähteä.

 

Eräänä päivänä yksi visulainen ei tule töihin. Työkaverit ovat huolissaan. Kaveri on saattanut kaatua ja hänen on liikuntavamman vuoksi vaikea päästä ylös.  Kaikille on itsestään selvää, että porukalla lähdetään etsimään ja Perakin huomaa olevansa mukana etsintäringissä. Pera huomaa olevansa visulaisiin verrattuna rapakunnossa. Pera huohottaa jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen, mutta visulaiset senkuin painavat menemään. Kun parikymmentä vuotta vanhempi kaveri menee reippaasti Peran ohi rollaattorilla, Peraa alkaa sapettaa tosissaan ja hän päättää tehdä jotain asialle. Huomenna hän katsoo Visun kierrätyspöydästä, olisivatko jonkun siihen jättämät melkein uudet lenkkarit sopivaa kokoa. Työkaveri löytyy huoltoasemalta kahville unohtuneena ja Pera pääsee lähtemään kotiin.

 

Kotiin päästyä puhelin soi; tuttu sosiaalinainen, jonka nimeä Pera tosin ei nyt juuri muista, soittaa kesken siivouksen.  Pera on kuulemma jättänyt useamman etukäteen sovitun käynnin väliin. Pera ei muista sopineensa mitään ja sanoo ettei ehtisi nyt juttelemaan kun pitää pestä vessa loppuun. – Niin mitä sinä olet tekemässä? Sosiaalinainen kuulostaa kummastuneelta. – Niinno kun meillä oli töissä semmoinen vessanpesukurssi… - Että mikä kurssi? Oletkos sinä ottanut kaikki lääkkeesi? Sosiaalinaisen ääni alkaa olla huolestunut. – Ei kun lääkitystä vähennettiin justiin yhteen pilleriin päivässä ja nyt ei tosiaan ehdi juttelemaan kun pitää vielä lähteä Kuusijärvelle uimaan, Pera alkaa hermostua.  – Mihin pitää lähteä, et kai sinä hyvä mies nyt sinne jääkylmään veteen mene, oletko katsonut pakkasmittaria? Sosiaalinainen on nyt tosiaankin huolestunut. – Ei kun siitä tulee sitä enkorviiniä vai mitä se oli ja sitten saa hyvin nukuttua yöllä, Pera puolustelee. – Tulee mitä… viiniä? Oletkos sinä ottanut alkoholia ja nyt meinaat lähteä uimaan pakkasella? Sosiaalinainen hätääntyy. – En ole ottanut. Kahteen kuukauteen, kolmeen viikkoon, neljään päivään ja kahdeksaan tuntiin en ole tippaakaan ottanut, Pera kertoo ylpeänä.

 

Yhtenä päivänä Peraa pyydetään jäämään töihin ylimääräiseksi tunniksi. Visuun on tulossa iso kuorma tavaraa, ja koska Pera on niin taitava varastomies, häntä tarvitaan lastauksessa. Peran mieleen ei heti tule milloin joku olisi viimeksi tarvinnut häntä johonkin. Seuraavana päivän Pera on Visun oven takana tuntia ennen töiden alkua. Pera tuntee itsensä tärkeäksi ja uudella tavalla ylpeäksi.

 

Keväällä Visuun tulee uusi kaveri. Tämä kertoo, että hänen on vaikea istua pitkään paikoillaan, koska hänellä on AcDc tai jotain sen tyyppistä. Perallakin on kotona niitten vanhoja levyjä, tuskin se on kovin vaarallista. Visussa kaverin eläväisyyteen ei kukaan kiinnitä mitään huomiota; jokainen saa Visussa muutenkin olla juuri semmoinen kuin on.  Pera huomaa, että vaikka kevät on vielä kylmä, uudella kaverilla ei ole kunnon takkia. Pera tuo hänelle lämpimän takin, joka on jäänyt pieneksi vatsan kohdalta kuntosalikäyntien myötä. Kaveri katsoo ihmeissään, eikä osaa edes kiittää. Peralle tulee mukava olo kun hän näkee uuden kaverin lämmin takki päällä. Pera päättää, että pitää muutenkin katsoa vähän kaverin perään, että se pääsee hyvään alkuun Visussa.

 

Naapuruston lapset ovat lopettaneet Peran perään huutelun. Pera epäilee, etteivät ne edes tunnista häntä samaksi enää nyt kun hän on käynyt parturissa ja käy joka päivä suihkussa. Yksi pyytää korjaamaan pyöräänsä. Peraa kertoo, että hänen pitää mennä töihin, mutta lupaa kyllä töitten jälkeen katsoa fillaria. Pera tuntee nykyään pystyvänsä melkein mihin vaan.

 

Tämä on täysin kuvitteellinen tarina Pertistä, keski-ikäisestä miehestä, josta käytetään nimityksiä reilu työkaveri, urheilullinen mies ja hyvä laulaja. Pertti on ylpeä työpaikastaan työkeskus Visussa. Vapaa-ajalla hän käy AA-ryhmässä, harrastaa avantouintia ja lenkkeilyä. Hänellä on paljon kavereita ja yksi erityinen naisystävä. Pertillä on asiat hyvin elämässä.