Retki Lohjalle

Omenakaupungissa osataan nauttia kesästä

VANTAAN INVALIDIEN KESÄRETKI 6.6.2017 LOHJAN SEUDULLE ONNISTUI OIVASTI

Vantaan Invalidit ry toteutti perinteisen kesäretkensä pähkinälehtojen ja omenapuiden Lohjalle säänhaltian suosiollisessa auringonpaisteessa. Pohjolan Matkan nostimelliseen invabussiin mahtui 35 kävelevää ja kolme pyörätuolilaista. Lohjan Matkapalvelukeskus auttoi matkan valmisteluissa. Maittavien matkaeväiden vahvistamina saavuimme vehreään Lohjaan. Tutustuimme Lohjan keskiaikaiseen Pyhän Laurin kirkkoon oppaan johdolla, minkä jälkeen vierailimme ruokailemassa Alitalon Omenaviinitilalla. Ohjelmaan kuului myös Lohjan kiertoajelu linja-autollamme, jolloin kaikki saivat yleiskäsityksen tästä vehreästä kaupungista Lohjanjärven rannalla. Tutustuimme myös Kansan Raamattuseuran Vivamon loma- ja kurssikeskukseen, jossa nautimme pullakahvit. Lohjaa kutsutaan nykyään kahviloiden kaupungiksi, joista esimerkkinä keskustan Café Lauri.

Matkamme alkoi tutustumisella osin 1300-luvulta olevaan harmaakivikirkkoon. Se on Suomen kolmanneksi suurin keskiaikainen kirkko. Kirkko koostuu vanhimmasta osasta sakaristosta, runkohuoneesta ja asehuoneesta tässä ikäjärjestyksessä. Keskiajalla Suurlohjan kirkkopitäjään on kuulunut Lohjan lisäksi Karjalohja, Sammatti, Nummi ja Pusula, jotka muutama vuosi sitten on liitetty takaisin Lohjaan. Alueeseen kuuluivat aiemmin myös Vihti ja Karkkila sekä pohjoisosat Siuntiosta. Jo aiemmin paikalla on ollut puinen kirkkorakennus.

 Lohjan Pyhän Laurin kirkon kalkkimaalaukset ovat myöhäiskeskiajan merkittävimpiä. Maalaukset al secco -tekniikalla kuivalle laastipinnalle on ajoitettu vuosiin 1510-22 ja ne on entisöity 1953-1957. Tärkeimpinä aiheina ovat kansanomaisesti esitetyt raamatun tapahtumat. Oletetaan, että maalaukset on tehnyt ruotsalaisen myöhäisgotiikan kirkkomaalarin Albertus Pictorin opissa ollut ryhmä. Ainoastaan Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Lohjan kirkkoa runsaammin kuvitettu  -  saman ryhmän aikaansaannoksena. 

 - Keskiaikana Suomi oli vielä katolinen maa, ja näiden kuvien avulla haluttiin opettaa kansalle kirkon pääopinkappaleet, varoittaa synnistä ja ikuisesta kadotuksesta, kertoi matkaoppaamme Tarja Karlsson. Suurin osa jumalanpalveluksesta toimitettiin latinaksi saarnaa, Isä meidän -rukousta ja uskontunnustusta lukuun ottamatta. Vanhin kirkon esine on Pyhää Laurentiusta esittävä puuveistos 1400-luvun alusta.

Lohjan kirkon länsipääty on perinteisesti itäpäätyä koristeellisempi. Katon 50.000 paanua saivat juuri tervausta retkemme aikana. Perimätiedon mukaan Lohjansaaressa asui jättiläisiä Lohjan kirkkoa rakennettaessa. - Ne yrittivät parhaansa mukaan hävittää rakenteilla olevaa kirkkoa. Jättiläiset heittelivät kirkkoa todella uutterasti siirtolohkareilla rakennustöiden aikana, kertoi  Karlsson. Tästä on muistona tien varressa punainen siirtolohkare Kukkarokivi, jonka kerrotaan pudonneen suoraan rikkaan kauppiaan päälle niin, että tämän kukkaro jäi kiven alle. Kukkarokivi on suojeltu.

Viinitilalla ruokailemassa

Alitalon Omenaviinitila on ainakin 1500-luvulta kirkonkirjojen mukaan. - Tässä kylässä on ollut Ylitalo ja Alitalo. Ne olivat aikaisemmin ihan vierekkäin, kertoi viinitilaa emännöivä Sanna Maula. Silloisille emännille tuli kuitenkin kauhea riita, jolloin Alitalon emäntä sanoi: "Nyt otetaan talo ja lähdetään!" Alitalo siirrettiin vajaa puoli kilometriä. Viinitupana oleva rakennus on vanha navetta, joka on rakennettu 1930-luvun puolivälissä.

Nykyisten omistajien isoisä oli maaperätieteen professori, jolla oli tarkat kriteerit eläkepäiviksi suunnittelemistaan omenaviljelyksistä. Lohjansaari onkin ilmastollisesti aika erikoinen paikka, koska Lohjanharju muodostaa saareen lämpötaskun, jota järvi lämmittää. Meri on kuitenkin sen verran kaukana, että se ei jäähdytä. - Näin on muodostunut paikallinen hemiboreaalinen ilmastovyöhyke, kertoi Maula. Kasvukausi on täällä muutaman viikon muuta Suomea pidempi koskien omenapuiden lisäksi myös tammia, saarnia, jalavia ja pähkinäpensaita. Omenanviljely 15 hehtaarin alalla on tilan pääelinkeino. 10.000 puun joukossa on lajikkeita viitisenkymmentä: Lobo, Atlas, Åkerö, Melba ja Valkea kuulas päälajikkeina.

Maittavan ruuan lisäksi nautimme viiniä, jota riitti vielä mukaan ostettavaksi viereisestä viinimyymälästä  -  ja tietysti kahvit omenapiiraan kera. Viinitila avattiin yleisölle 1996, jolloin aloitettiin kahdella omenaviinillä. Tänään tuotannossa on omenasta, musta- ja valkoherukasta, punaherukka-vadelmasta, omena-puolukasta, omena-karviaisesta, omena-valkoherukasta ja erilaisia kuohuviinejä. Myös omena- ja marjasiidereitä valmistetaan, tarkemmat tiedot www.ciderberg.fi. Tilalla on myös erilaisia kotieläimiä, kennel ja kesäkahvila sekä tilausravintola kokouspalveluineen.

Kiertoajelulla

Tunnin kiertoajelullamme kuljimme Lohjanjärven rantoja pitkin kohti Lohjan kaupungin eteläosia. Lohjanjärvi on Etelä-Suomen suurin järvi yli 300 km pituisine rantaviivoineen. Täältä nousee kuhaa, ahventa, haukea ja muikkua. Lohjanjärveä osin reunustavat kolme Salpausselkää tuovat alueelle lämpöä.

Kirkkokentällä puiston keskellä on Noora Tapperin 2004 veistämä Vironperän tilan entisen isännän valtioneuvos Johannes Virolaisen muistomerkki, joka muodostuu kolmesta paadesta rintakuvineen. - Paasien nimet ovat työ, elämä ja kaipaus, kertoi Karlsson. Johannes Virolaisen työ ja elämä olivat lännessä, mutta hänellä oli koko ajan kaipaus Karjalaan. Kirkkokentälle näkyi myös satavuotias keltainen koulurakennus, joka oppaan mukaan rakennettiin Läntisen Uudenmaan ensimmäistä oppikoulua varten. Tämän jälkeen Anttilan tilalla on toiminut kansakoulu, ruotsinkielinen koulu ja aikuiskoulutuskeskus. Tarkoitus on muuttaa tilat uuden suunnitelman mukaan kaikkien lohjalaisten yhteiseksi tapahtumataloksi. Läheisessä entisessä Anttilan tilan  renkituvassa on nykyään käsityöläisten myyntinäyttely ja kahvila.

Kiertoajelulla ohitimme Laurentius-salin Anttilan yläkoulun yhteydessä sekä Lohjan kaupungintalon ja Lohjan yhteislyseon lukion. Oppaamme tiesi kertoa, että tänä keväänä tästä arkkitehti Aarne Ervin piirtämästä koulusta kirjoitti noin 180 uutta ylioppilasta, joista kaksi peräti kahdeksan laudaturia. Koulutoimi on oppaamme mukaan Lohjalla varsin perinteistä. Lohjalle perustettiin 1769 suomenkielisen maaseudun ensimmäinen pedagogio. - Monet lohjalaiset koulut ovat viettäneet 100-vuotisjuhliaan 1990-luvulla, lisäsi Karlsson. Pieniä kouluja on nykyään paljon lakkautettu.

- Lohjanjärven rannat keksittiin kesäasutukselle 1800-luvun lopulla, kun Hanko-Hyvinkää -rautatie valmistui 1873 Suomen kolmanneksi vanhimpana rautatienä, kertoi Karlsson. Näin helsinkiläisperheetkin saattoivat vaivattomasti siirtyä Lohjanjärvelle. Näitä kesähuviloita on säilynyt nykypäivään, kuten 1880-luvulla valmistunut Villa Linnainen (entinen Villa Luther). Karlsson kertoi, että keväisin ja syksyisin kaikki tarpeellinen vietiin huviloille mennessä eikä niillä säilytetty talvisaikaan mitään arvokasta. Näin kuormat olivat valtavia niin lomakauden alussa kuin lopussakin palveluskuntineen ja flyygeleineen päivineen.

Viljelymaan tarpeeseen ja hallavahinkojen vähentämiseksi Lohjanjärven pintaa on laskettu kahteen otteeseen jo 1800-luvun puolivälissä. Aulahden alueen hiekkakentille nousee nykyään tivoli- ja sirkustelttoja sekä järjestetään ratsastuskilpailuja ja koirien agilitykisoja. - Talvella kentät jäädytetään luistelu- ja jääkiekkokentiksi, tiesi opas. Täällä on parisataa metriä käsittävä luonnonhiekkainen uimaranta.

Biologi Hugo Lagus perusti 1916 Porlan lehtoalueelle kalanviljelylaitoksen ajatuksenaan poistaa nälänhädän koko maailmasta kalanviljelyn avulla. Täällä on tuotettu myös täpläravun poikasia. 1990-luvun puolivälissä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos lopetti Porlan toiminnan. Alue on nykyään kaupunkilaisten virkistysalueena. Altailla viihtyy lukuisia vesilintuja ja siellä on koristekaloja kuten kultasäyneitä ja karppeja.

Opas kertoi myös Lohjan monipuolisesta teollisuudesta kulttuuria unohtamatta. Mustion kamariherra Hjalmar Linderillä oli kolme teollisuuslaitosta läntisellä Uudellamaalla. Hän oli 1900-luvun alussa Suomen rikkain mies ja omisti yhden viidessadasosan Suomen maapinta-alasta. - Omia maitaan myöten hän pystyi kulkemaan Lohjanjärven etelärannalta Mustiolta aina Hyvinkään Kytäjälle asti, sanoi Karlsson.

Teollisuutta ja kulttuuria

Kalkkitehtaalla oli tuotantolaitosten ja asuintalojen lisäksi oma poliisi, sairaala ja maidontuotanto. Petter Forsström toimi Lohjan kalkkitehtaan toimitusjohtajana kaikkiaan 65 vuoden ajan. Hänen ansiostaan Lohjan alueen vauraus on saanut alkunsa. Petter Forsström onkin saanut sosiaalisista ansioistaan nimityksen kunniamartaksi n:o 2, Amos Anderssonin ollessa kunniamartta n:o 1. Alueella sijaitsee myös Suomen ensimmäinen rivitalo sekä Suomen ensimmäinen Siporex-talo. Sementin valmistus Virkkalassa on päättynyt 1990-luvun puolivälissä. - Lohjan kunnan ja kalkkitehtaan yhteinen sairaala perustettiin 1920-luvulla entisille Kässän kartanon maille. Nykyisin Kässä toimii kulttuuri- ja taidetalona, kertoi Karlsson.

- Ojamon kaivosalueella on louhittu kalkkia 1920-luvulta 1960-luvulle, jolloin toiminta päättyi, selosti Karlsson. Tänä päivänä kaivosalueella harjoittelee muun muassa valtakunnallinen meripelastuskoulutuskeskus Meriturva ja paikallinen aikuiskoulutuskeskus Luxia, hän lisäsi. Siellä koulutetaan ammattisukeltajia vedenalaisiin korjaustöihin sekä meribiologeja. Karlssonin mukaan myös harrastesukeltajat viihtyvät Ojamon kaivoslammessa. Maa-alueet ovat kuuluneet Ojamon kartanolle, joka 1960-luvun alussa myi Lohjan silloiselle kauppalalle lähes kaiken alueen rakentamista varten. Eri asuinalueita onkin rakennettu 1960-1980: Ojamonkangas, Voudinpuisto ja Kartanonpuiston rivitaloalue. Kuvanveistäjä Martti Peitson Vuorimiespatsas keskustassa kunnioittaa Lohjan monisatavuotisia kaivosperinteitä.

- Ojamon kartanon pihapiirissä on nähtävissä Suomen ensimmäisen kaivoksen suuaukot, kertoi Karlsson. Ojamolle perustettiin jo 1538 rautakaivos, joka sai viralliset louhintaoikeudet 1542. Ojamon rautakaivoksen perusti Siuntion Suitian kartanonherra Erik Fleming. Malmikivi kuljetettiin alkujaan Siuntioon sulatettavaksi vaikeasti maa- ja vesiteitse. - Vasta noin 1560 perustettiin Lohjanjärven etelärannalle Mustiolle Suomen ensimmäinen varsinainen rautaruukki, kertoi Karlsson. Jalostukseen perustettiin myöhemmin myös Antskogin ja Billnäsin ruukit. - 1600-luvun puolessa välissä rautamalmia louhittiin ahneuksissaan niin paljon, että eräänä talvipäivänä Lohjanjärvi pääsi sortumaan tuonne kaivokseen ja sen jälkeen kaivoksen kuivana pito oli mahdotonta, kertoi Karlsson. Kaivos oli käyttämättä koko 1700-luvun ajan. 1800-luvun alussa lukuisia maamme kaivoksia käynnistettiin uudelleen, mutta suljettiin lopullisesti 1860.

Virkkalan alue on keskustan jälkeen Lohjan kaupungin suurin taajama. Lohjalla on asukkaita noin 47.000, Virkkalan ja Kirkniemen alueella 8.000 - 9.000. - Virkkala syntyi aikoinaan Lohjan kalkkitehtaan ympärille, kertoi Karlsson. Vuonna 1897 Lohjan kalkkitehtaan ensimmäinen kalkinpolttouuni pystytettiin Virkkalaan. - Uunin pystytystä valvomaan perustaja, merikapteeni Karl Forsström kutsui poikansa Petterin, joka oli epäonnistunut panimomestarin alalla, lisäsi Karlsson. Virkkalassa Lohjanjärvi ja rautatie olivat lähimpänä toisiaan ja lämmitykseen oli saatavana edullista puutavaraa, mikä vaikutti ensimmäisen kalkinpolttouunin pystyttämiseen juuri tänne.

Lohjan Vappulantien varressa vietti aikaansa myös Jean Sibelius. Hän oli naimisissa Aino Järnefeltin kanssa. Näimme tien varressa myös kirjailija Arvid Järnefeltin muistomerkin vuodelta 1961. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Aimo Tukiainen. Lakimiehen koulutuksen saanut kirjailija piti yhdessä äitinsä Elisabeth Järnefeltin kanssa virkkalalaisille työläisille lukutupaa, eräänlaista työväenopiston edeltäjää, kertoi Karlsson. Arvid Järnefelt oli itse rakentamassa Virkkalan silloista työväentaloa Tietolaa harjoittaen maanviljelystä ja kyläsuutarin tointa tolstoilaisen kutsumuksensa mukaisesti. Järnefeltin Rantalan talossa vieraili myös Juhani Aho, mahdollisesti jopa itse Leo Tolstoi. Arvid Järnefelt kirjoitti pääosan teoksistaan noin 30 teosta Lohjalla.

Pullakahvit Vivamossa

Tutustuimme myös Kansan Raamattuseuran Vivamon loma- ja kurssikeskukseen. Siitä on nettisivuillemme tulossa oma juttunsa.

Jouni Kaukonen