Puerto de la Cruzissa

PUERTO DE LA CRUZISSA - KEVÄINEN MATKA TENERIFFAN LÄMPÖÖN (Invaviestissä 2016-3)

Lomamatkan järjesti maaliskuussa 2016 Kaleva Travel käyttäen Apolloa, lennot ja viikko hotellissa, kahden hengen huone puolihoidolla. Lennot hoiteli Finnair.
Hinta noin 815 euroa/henkilö.
Matkakohde Playa de la Cruz Teneriffalla.
Hotelli Bahia Principle San Felipe.

Onnellinen sattuma eli matkalahjakortin voittaminen Nissan-auton koeajosta auttoi minut ja rakkaani Aunen viikoksi Teneriffalle maaliskuun puolessa välissä 2016. Matkaa yritän tässä muistaa tarkastella esteettömyyden ja vammaisten kohtelun ja heidän saamiensa palvelujen näkökulmasta.

Lähtötunnelmissa ja ilmavirtojen vietävänä

Varhain sunnuntaiaamuna ajatimme itsemme Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Taksikuski ihmetteli ensimmäistä kertaa näkemäänsä itsensä nappia painaen kuljetuskuntoon eli suunnilleen lentolaukun mittoihin sulkevaa matkamopoani di Blasi R30. Paketti mahtui vaivatta tavallisen porrasperäisen taksin tavaratilaan suuren matkalaukun viereen. Lentoasemalla ihmetys kohdistui nappia painaen ajokuntoon ponnahtamiseen.
Jo etukäteen varmistin Finnairin vammaisten puhelinpalvelusta voinko ajaa matkamopolla koneen ovelle asti, jolloin en tarvitsisi lainaksi pyörätuolia lentoasemalla liikkumiseeni. No eihän puhelinpalvelu voinut tuollaista varmistaa! Mutta löydettyäni erityisryhmille tarkoitetun matkatavaroiden vastaanoton – puhelinpalvelu olisi voinut neuvoa mistä sellainen löytyy – varmistui koneen ovelle ajaminen.

Lentoasemalla liikkuminen sähköisellä vempeleellä itse hikoillun kelauksen sijasta osoittautui erityisen sopivaksi. Lähtöportti näet muuttui varmaankin noin puolen kilometrin päässä olevaan. Olisi siinä ollut kelaamista pyörätuolilla! Nyt kävin ensin peukaloa hieman painaen katsomassa mistä uusi portti löytyy. Sitten kävin hakemassa Aunen ja käsimatkatavarat ja suhautimme uudelle portille. Miinusta lentoasemalle annan liian ahtaista tiloista alkuperäisen lähtöportin 24 läheisyydessä. Portille mennään ruokailijoille ja odottelijoille varattujen pöytien ja tuolien liian ahtaasta välistä. Koko ajan oli ruuhkaa ja matkailijoilla vaikeuksia päästä portille asti ja ruokailijoilla ongelmia päästä kulkemaan portille jonottajien lomasta.
Lentokoneen ovelle pääsimme ennen muita matkustajia. Matkamopo taittui kokoon nappia painaen ja lentoemäntä auttoi pakkaamaan sen Haltin kuin mittatilauksena tehtyyn hyvin pehmustettuun urheiluvälinelaukkuun. Ja sitten vain heilautin kuin taikasauvaa kokoon taittuvan kävelykeppini pitkäksi ja siirryimme omille paikoillemme. 

Kun lähdön hetken piti koittaa, kertoi koneen kapteeni, että lentokentän matkatavaroiden hallintajärjestelmän tietokoneohjelmiston versio on vaihdettu edellisenä yönä entistä ehompaan, ja siksi matkatavaroiden hoitaminen ei nyt onnistu. Jäimme siis puoleksi tunniksi odottelemaan sitä, kuinka monen matkailijan laukut onnistuvat tulemaan samaan lentokoneeseen omistajiensa kanssa. Mitenkähän meidän matkalaukullemme käy? Puoli tuntia myöhästyttyämme kapteeni kertoi kahdeksan laukun olevan vielä kadoksissa, mutta silloin piti vain painaa kaasua ja toivoa niiden matkaavan seuraavana päivänä toisella lennolla etelään.

Taivaalla matka sujui joutuisasti ja lentäjät polkivat myöhästymisen vain noin kymmeneksi minuutiksi. Lento sujui muuten hyvin, mutta puoli tuntia ennen laskeutumista lentoemännät ilmoittivat veden loppuvan säiliöistä, joten vessat suljettiin. Eikä kahviakaan keitetty enempää. Ei muuta kuin jalat ristiin laskeutumista odottamaan!

Lämmön kohtaaminen

Laskeuduimme tyylikkäästi ja muiden purkautuessa koneesta me kaksi jäimme odottamaan matkamopon saamista ruumasta koneen ovelle. Kenttämies kävi vielä katsomassa puhelimestani mopon laukusta napattua kuvaa, mutta ei löytänyt sitä. Onneksi olivat tuoneet varalle pyörätuolin lentokoneen ovelle, joten ei muuta kuin tuoliin ja menoksi. Kentän avustaja työnsi minua jonkin matkaa eteenpäin. Sitten hän keskusteli radiopuhelimen välityksellä ja poistui paikalta. Jonkin ajan kuluttua saapui sopivan roteva mies työntämään minut hallissa pyörivien laukkuhihnojen äärelle. Aune seurasi silmä tarkkana ohi lipuvia tavaroita ja hetken kuluttua havaitsi matkalaukkumme – onneksi se pääsi samalla kyydillä etelään! Aikanaan matkamopon laukku ilmestyi maan uumenista ja kolahteli hihnalla luoksemme. Mopon ottaminen laukusta sujui helposti ja vihreää nappia painaen mopo avasi itsensä ajokuntoon.

Odotushallissa Apollo-matkojen opas neuvoi reitin linja-autolle. Olipa taas pitkä mutta helppo ajomatka käsimatkatavaroita jalkojen välissä ja sylissä pidellen – Aunella taas oli hikinen tehtävä matkalaukun vetämisessä – lämpötilakin oli jo yli 20 astetta ja aurinko paistoi kuumasti pilvettömältä taivaalta.

Teneriffan halki Puerto de la Cruziin

Linja-auto huristeli Teneriffan eteläistä ja kaakkoista, kuivaa ja vähäkasvista rannikkoa pohjoisosaan lähelle saaren pääkaupunkia Santa Cruzia. Sitten suunnilleen 450 asteen kurvailu vuoren sisäisessä tunnelissa ja putkahdimme kohti länttä ja päädyimme saaren luoteisosassa sijaitsevaan rannikkokaupunkiin Puerto de la Cruziin. Tämä osa saaresta onkin riittävästi sadetta saavaa ja rehevää aluetta. Ajelu vei aikaa tunnin ja vartin verran.

Hotelli meren rannalla

Hotellimme Bahia Principle San Felipe on rantaa kulkevan tien takana, joten rantaan kuohuvien aaltojen kohina kantautuu hyvin vaan ei liikaa kaikkiin asuinkerroksiin. Huoneemme oli 14. kerroksessa, jolloin yläpuolellamme oli vain 2 asuinkerrosta. Parvekkeelta oli mainiot näkymät yli kaupungin ja vuoren rinteiden aina Teide-tulivuorelle asti. Ensimmäisenä iltana emme nähneet Teideä, koska se oli pilvien peitossa. Seuraavana aamuna tulivuoren lumipeitteiset rinteet kimalsivat komeasti. Parvekkeelta näki myös merelle ja rantakadun suuntaan. 

Pihalla on laaja uima-allasalue. Ympärillä hienoja istutuksia. Matalassa piharakennuksessa on baari ja ruokailutilaa. Löytyy myös tenniskenttä, kuntoilusali ja muuta askaretta.

Kulinaristin keidas

Matkaamme kuului puolihoito eli aamupala ja illallinen. Jo ensimmäisenä iltana pääsimme ihmettelemään sen sadan sortin tarjoilua! Suoraan sanoen mahdoton määrä kaikenlaista herkuteltavaa oli näyttävästi aseteltuina noin 20 tarjoilupöydälle. Kokki paistoi koko ajan lisää lämpimiä ruokia. Iso joukko tarjoilijoita kiirehti palvelemassa ruokailijoita. Itsepalvelu toimi hyvin, mutta tietystikin otimme aivan liian montaa lajia maisteltavaa. Vaikka kutakin ruokaa otti vain pienen hitusen, kertyi herkkuja ähkyn verran. Huh huh!

Aamupala oli aivan yhtä ylitsevuotavan monipuolinen. Aamun pääsi aloittamaan kuohuviinillä. Ja noutopöydät olivat jälleen täynnä sen sataa sorttia herkkuja. Ähky sentään! Eri päivinä valikoimat olivat osittain vaihtuvia. Vaikka olen kierrellyt Eurooppaa kohtuullisesti, niin missään hotellissa en ole nähnyt näin upeita kattauksia! Onneksi emme ottaneet ’all inclusive’-palvelua – olisi pitänyt syödä vielä lounas eli kolmannen kerran päivässä ähkyn verran. Viikon lopussa osasimme jo olla ottamatta ihan kaikkea ja olo oli enää kuin lihapullalla. Jos haluat nautiskella ruoalla, niin tämä hotelli on siihen oiva paikka!

Hotellissa on ainakin 6 invahuonetta. Lisäksi muutamissa isommissa huoneistoissa olisi tilaa pyörätuoleiluun. Vieraissa oli runsaasti iäkkäämpiä henkilöitä, joten kaikki invahuoneet olivat varattuja, enkä päässyt katsomaan miten hyvin toimivia pesutiloja niihin on rakennettu. Meidän huoneemme oli normaali eli niin pieni, että moponi mahtui juuri ja juuri sisälle. Onneksi sen sai halutessaan pieneksi paketiksi pöydän alle tilaa viemästä. Peseytymiseen oli amme, jonka käyttäminen oli hieman hankalaa, kun ei ollut suihkutuolia. Hotelli ja ulkona olevien uima-altaiden seutu olivat melkoisen esteettömiä. Nolla-kerroksesta eli vastaanoton, ravintolan ja baarin luota en löytänyt invavessaa. Tulipa muuten mieleeni mitenkähän tulipalon sattuessa henkilökunta kantaisi minut ja muut yläkerrosten invat rappusia alas kadulle asti? Ehkäpä huonosti liikkuvat kannattaisi sijoittaa alakerroksiin!

Papukaijoja ja turisteja

Rantakadut olivat ajankohdasta huolimatta täynnä turisteja. Ja kaupustelijoita. Oli mukavia ravintoloita ja kahviloita. Muutaman kilometrin päässä hotellistamme on papukaijapuisto eli käytännössä eläintarha. Runsaiden papukaijahäkkien lisäksi oli monenlaista muutakin katseltava: delfiinejä, miekkavalaita, gorilloja, pingviinejä yms. Kannatti ajaa ilmaisella minijunalla kaupungista eläintarhaan viettämään antoisaa päivää.
Ajelin matkamopolla jyrkkiäkin mäkiä. Ranta-alue oli jokseenkin esteetön ja liikkuminen sujui hyvin. Vain muutamien kauppojen sisäänkäynnin kynnyksestä puuttui luiska, jolloin niihin ei päässyt matkamopolla.

Taas pohjoiseen

Viikko kului turhankin nopeasti. Vaan oli pakko palata takaisin pohjoiseen. Lentokentällä ajelimme erikoisautolla lentokoneen viereen ja auton kori nostettiin koneen ovelle. Matkamopo meni taas sujuvasti pakettiin ja vietiin lentokoneen ruumaan. Ja Helsingin päässä odotti pyörätuoli ja työntäjä, joten pääsimme hyvin liukuhihnojen ääreen odottamaan matkatavaroita ja mopoa. Ja sitten taksilla kotiin.
Matkatoimistot Kaleva Travel ja Apollo järjestivät meille mainion matkan. Menemme varmastikin Puerto de la Cruziin vielä uudestaan!

Heikki Aulio ja Aune Menna

Matkamopo lentokoneen ovella nappia painaen kasaan...
... ja suojapussiin ja koneen ruumaan
Asvaltti on kuumaa
Hotelli rannan tuntumassa
Ruokailijan mekka
Rantabulevardilla matkamopolla