Matkailuautolla ja -vaunulla

MATKALLA MATKAILUAUTOLLA JA MATKAILUVAUNULLA (Invaviestissä 2016-3)

Matkailumme alkoi jo 80-luvun alussa isän omistamalla matkailuvaunulla. Lyhyitä reissuja kesälomalla.  90 luvun alussa hankittiin pieni Spite merkkinen vaunu. Olin vielä työelämässä ja vaunun säilytys Pohjanmaalla. Vuonna 1995 jäin pois töistä ja tuli aika hankkia vaunulle kausipaikka. Erinomaiseksi paikaksi osoittautui HIY lomakylä Päättiällä. Päättiältä tehtiin muutama pidempi retki niin itä- kuin länsisuomeen. Aikanaan Spite todettiin pidempään oleskeluun liian pieneksi. Hankittiin isompi vaunu.

Mutta sitten matkailu jäi. Syynä liian pieni vetoauto. Isompi vetoauto ei kiinnostanut. Matkailukipinää vielä oli - oli siis mietinnän paikka. Entäpä pieni matkailuauto? Matkailumessuilla oli jo pari pakettiauton kuoriin tehtyä retkeilyautoa, niin kuin niitä silloin nimitettiin. Mutta ei ... aikaa kului. Käytän liikkumiseen kyynärsauvoja ja tässä vaiheessa tuli pyörätuoli tarpeelliseksi pidempiä matkoja varten.

Syksyllä 2007 tuli Helsinki Caravaniin esittelyyn sopiva malli. Samana syksynä tilattiin auto matala-alustaisena ja sähköportaalla varustettuna. Kahdeksan kuukauden odotuksen jälkeen auto oli meillä. Pakettiauton kuoriin rakennetussa autossa oli normaalit matka-auton varusteet: jääkaappi, liesi, wc/suihku, pieni vaatekaappi ja vuode.

Ensimmäinen kesä oli totuttelua matkailuautoon. Vaikka asuintilat olivat pienet, omilla järjestelyillä saatiin kaikki toimivaksi. Myös pyörätuolille rakennettiin oma tila. Ajaminen oli mukavaa, hyvä näkyvyys, erinomaiset peilit. Pysäköinti oli helppoa. Erityisesti meitä miellytti se, ettei tauoilla ollut tarvetta siirtyä "peräkärryyn". Kuuman päivän iltana suihkuun, vaikka se oli pieni ja osittain hankala käyttää, oli se vaivan arvoinen. Leirintäalueilla pyrittiin tietysti käyttämään alueen palveluja.

Seuraavana kesänä ajettiin Suomea siksakkia. Lapissa pohjoisin piste oli Kittilän Levi, läntisin piste Pello, itäisin piste Salla. Etelässä Pori ja Punkaharju. Paljon matkoja tehtiin Tarjan kanssa kaksistaan. Matkoja tehtiin myös Päättiällä olevien naapureiden kanssa. Suuntana Tuuri, Kalajoki, Rovaniemi. Alas eri versioina Kajaani, Lieksa, Joensuu, Savonlinna, Lappeenranta. Kahdella ajoneuvolla matkailu ja yöpyminen on turvallisempaa ja tauoilla on viihdyttävämpää.

Eräällä matkalla "ylös" käytiin Tyrvään tuhopoltetussa ja uudelleen korjatussa kirkossa. Parkkipaikat olivat aivan täynnä. Oma käyntini jäi torsoksi, sain luvan olla linja-autoille varatulla alueella, kunnes paikalle tulossa olevat bussit saapuvat. Tarja kävi kuuntelemassa opasta sisällä ja otti valokuvia maalauksista, jotka olivat aiheuttaneet paljon mediakohua.

Matkoja oli myös Tarjan siskon Raijan ja miehensä Timon kanssa. Sovittiin kohtauspaikka ja kohtauspäivä.  Kohtauspäivä oli tärkeä, jos toinen auto lähti Lopelta ja toinen auto Rovaniemeltä. Usein osuttiinkin samalle paikalle samana päivänä.

Mieleenpainuvin paikka oli Ratteentien museo ja juoksuhaudat. Alueella on iso kenttä, jossa on kivi jokaista kaatunutta venäläistä kohti. Toinen sotainen muisto on Joutsijärvellä Salpa-asemiin kuuluva iso bunkkeri. Bunkkeri oli Sallasta ja Kuusamosta tulevien teiden risteyksessä. Avustettuna pääsin käymään sisällä, olipa karut olot. Bunkkeri oli tehty kestämään ja sisällä oli mm. sotilailla oma kaivo.

Iloisimpia retkiä oli Tarjan sukukokous Raanujärvellä juhannuksena 2010. Paikalla oli paljon porukkaa ja juhlat olivat kolmepäiväiset. Osa kyläläisistäkin ehti ottaa osaa riemuun. Silloin oli oma majapaikka enemmän kuin paikallaan.

Pari luokkakokoustakin mahtui näihin kesiin, paikat Lappajärvi ja Sysmä. Tehtiin myös muutama matka, joitten varrelle sisältyi käyntejä sukulaisten ja tuttavien luona. Pikkuteiden varrella tai päässä oleviin kohteisiin matkailuautolla pääsy ja parkkeeraus oli paljon helpompaa verrattuna matkailuvaunuun. Yöpymisessä auttoi oma koti.

Talvimatkailuakin kokeiltiin. Vaikka autossa pärjäsi pikkupakkasissa, oli se meille liian hankalaa. Enemmän tuli kokemuksia renkaiden vaihdattamisista ja rengashotellista. Auto siirrettiin talvehtimaan Päättiälle. Joskus käytiin lumia puhdistamassa ja taistelemassa jäätyneiden ovien kanssa.

LEIRIYTYMISET CARAVAN-ALUEILLA, MATKAPARKEISSA JA LUONNOSSA

Meillä oli tapana ajaa aamuisin ja pysähtyä puolenpäivän tienoilla leirialueelle. Syynä oli sähköpaikan varmistaminen ja alueeseen tutustuminen. Alueen valintaan vaikuttivat luvatut palvelut: edellä mainittu sähköpaikka, vaunun/auton wc:n tyhjennys ja inva-wc/suihku, palvelut jotka vuosivuodelta kävivät tärkeämmäksi.

Paras inva-Wc/suihku tavattiin Sodankylässä, loiva luiska suoraan ovelle, sisällä wc istuin varustettuna käsisuihkulla. Kaksi pesuallasta, joista toinen matalalla. Korkea pesuallas varustettu käsisuihkulla ja vieressä tukeva jakkara istumasuihkua varten. Miinusta oli se, että myös "terveet" olivat huomanneet paikan erinomaiseksi.

Eräässä paikassa ei ollut mainintaa invapalveluista, alueella oli hyvät päällystetyt tiet. Huoltorakennuksen oven eteen oli levitetty karkeaa sepeliä aiheuttaen vaikeuksia sisäänmenoon pyörätuolilla. Sisältä löytyivät loistavat pesutilat ja wc myös pyörätuolia käyttävälle. Löylyhuone oli perinteinen.

Joissain paikoissa inva-wc:t olivat karuja, kapea luiska seinänviertä ovelle, ovea vaikea avata/pitää auki, kahva oven sulkemiseksi puuttuu. Tukikahvoja puuttui. Jopa ovea ei voinut lukita. Avustaja oli pyörätuolihenkilölle välttämätön. Jossain inva-wc/suihku lukittiin varhain illalla ja avattiin aamulla - jos muistettiin tai muistutettiin.

Käytiin myös joskus vaatimattomilla alueilla joita eivät edes suositeltu vammaisille. Pyörätuolilla ei asiaa, mutta kyynärsauvoilla pärjäsi. Eräällä alueella vaatimattomuuteen syyksi sanottiin, että aluetta hoitavat vanhemmat henkilöt eivät enää jaksa ja nuoret ei halua jatkaa.

Tässä oli osa syy matkaparkkien käyttöön. Matkaparkit ovat useimmin ison liikenneaseman yhteydessä, parkkiruutu ja sähköpistoke. Avain lunastettiin aseman kassasta, sillä sai sähköä autoon. Samalla alueella oli usein myös rekkaparkki, josta meteliä riitti ilman eri maksua. Viihde oli keksittävä itse. Tosin tarpeeksi väsyneenä nukkuu missä vain. Halutessa aamulla aamiainen aseman ravintolasta. Yöpymisiin käytettiin joskus ei-valvottuja alueita, mm. Veljekset Keskisen parkkipaikkaa. Tultiin paikalle iltayöstä, jolloin leirialueelle ei ollut pääsyä. Aamuyöstä heräsin kevyeen koputukseen. Kysyin mikä hätänä? Hiljaisuus, koputus. Toistin kysymyksen. Hiljaisuus, koputus. Nousin ja raotin verhoja. Pikkulintu istui peilin päällä ja hakkasi liiskaantuneita itikoita.

Kerran yövyttiin Raijan ja Timon kanssa Ranualla metsäautotien varressa kaukana kaikesta. Paikassa oli meidän lisäksemme tuhansittain sääskiä ja hirvi joka löntysteli autojemme välistä.

SÄHKÖMOPOLLA LEIRINTÄALUEILLA

Teimme myös matkaa sähkömopoa käyttävien Päättiä-naapureiden kanssa. Löytyipä paikka, jossa jopa respaan pääsyä varten täytyi ottaa oma levitettävä luiska käyttöön. Vaikka alueella olisi merkintä invapalveluista, niin sähkömopolla liikkuminen voi silti olla haasteellista. Invaluiska seinän vieressä, sähkömopo ei taivu ovesta. Ovissa hankalat kynnykset. Pyörätuolilla ok, jos on hyvä fyysinen kunto. Itse tarvitsin avustusta.  Eräässä paikassa sähkömopo kynnyksessä kiinni. Iso porukka nostamassa, selvittiin. Aina ei käy näin hyvä tuuri. Kaikkiin pesupaikkoihin ei sähkömopolla yritettykään. Jossain auton/vaunun kemiallisen wc:n tyhjennykseen tarvittiin avustaja. Vaikuttaa siltä, että ainakin tuolloin sähkömopot olivat täysin uusi asia leirialueiden pitäjille.

MATKAILUAUTOSTA TAKAISIN ASUNTOVAUNUUN

Entäpä ajoneuvo, olihan siinä yhdistetty auto ja vaunu samaan tilaan. Pikku juttuja kyllä riitti. Parasta on vian sattuessa nopeampi kulku huoltoon. Esimerkkinä se, kun oltiin lähdössä pitkälle matkalle. Wc-kasetin luukku oli jo aiemmin vähän kangerrellut. Matka-aamuna varhain Hyvinkäälle Best-Caravaniin pikahuoltoon. Ensimmäisenä oltiin. Mies viittoi, ajapa halliin. Tarja meni ulos kertomaan mikä kiikasti. Jäin autoon odottamaan, ulkoa kuului pari minuuttia pulinaa. Hiljaisuus, samassa tuli tekstiviesti ajoneuvonne IYR-... on valmis noudettavaksi.

Toinen juttu, ajettiin tietyömaan läpi, sen jälkeen todettiin, ettei sähköporras tule ulos. Tarja autosta ulos tutkimaan vikaa. Pieni kivi oli pompannut portaan ja suojapellin väliin. Tarja poisti kiven. Tämä jos mikä oli pikahuolto. Valitettavasti oli myös paljon isompia ajoneuvo-ongelmia matkan varrella. Niitä ei nyt haluta muistella.

Matkailu asuntoautolla loppui polven pettämiseen. Nousu autoon ja vuoteeseen kävi liian työlääksi. Hassua mutta varsinkin vuoteesta poistuminen ei onnistunut ilman apua. Pahimmillaan pienessä tilassa kyynärsauvojen käyttö oli turhauttavaa.

Nyt on palattu takaisin asuntovaunuun ... mutta sanotaanhan että vielä on kesää jäljellä ...

Veikko ja Tarja Vanharanta 25.07.2016

Puhtaus on puoli...
Nälättää
Sisko ja sen veli
Usvaa putkeen
Nyt tarkkana