Kolumbian kuulumisia

Hengellisen piirin jäsenilta 17.2.2016

SIPE JALOKINOS KERTOI KOLUMBIAN MATKASTAAN

Tikkurilan ev.lut. seurakunnasta oleva lähetyssihteeri Sirpa (Sipe) Jalokinos kertoi vuosi sitten tehdystä tutustumismatkastaan Suomessa vapaaehtoistyöllä toimivan Koti katulapsille ry:n puitteissa eksoottiseen Kolumbiaan. Vantaan Invalidien toimitila oli varsin täynnä innokkaita kuulijoita, koska Jalokinos on aiemminkin ollut värikkäästi kertomassa matkamuistoistaan Hengellisessä piirissä. Virren ja alkurukouksen jälkeen oli vuorossa havainnollisin kuvin elävöitetty Sipen matkakertomus Kolumbian Sasaiman kylästä. Yhdessä muistimme katulapsityötä ja ponnisteluja kaikkein köyhimpien parissa.

Koti katulapsille ry tekee yhteistyötä kolumbialaisen kristillisen järjestön kanssa. Kolumbia on kooltaan kolme kertaa Suomen kokoinen Etelä-Amerikan päiväntasaajan valtio, jossa valtauskonto on katolisuus. Latinot ovat korkeinta kastia, valkoihoiset toiseksi korkeinta, intiaanit eli alkuperäisasukkaat ovat Jalokinoksen kertoman mukaan alinta kastia.

Sikäläinen yhdistys tekee etsivää lapsityötä ja kokoaa heitä lastenkotiin. - Sellaisen lapsen, joka on kauan elänyt kadulla, on aika vaikea tottua määräyksiin ja sääntöihin, koska hän on elänyt ihan vapaasti, kertoi Jalokinos. Vaikka toisaalta on ruokaa ja turva. Suomessa oleva yhdistys on tukenut kolumbialaista lastenkotia, joka nykyisellään saa jo tukea omasta maastaan. - Kolumbiassa on sissiliikkeitä ja huumeita, hän muistutti. Kolmasosa maailman kokaiinista tulee Kolumbiasta. Sissijoukot pakottavat ihmisiä siirtymään maatiloiltaan kaupunkien slummeihin. Sikäläinen kristitty järjestö työskentelee pääkaupunki Bogotan El Amparos -slummissa, joka on suurin ja pahamaineisin slummi.

Matkalaiset ajoivat slummin laidalla olevan seurakunnan kokoontumistilaan avustamiseen tarkoitetut matkalaukut mukanaan. Mukana oli lastenvaatteita mahdollisimman paljon sekä kestovaippoja laitoksiin. - Apu meni kirjaimellisesti perille, totesi Jalokinos. Seurakunnan kahden kummilapsen tapaaminen oli kuitenkin varsinainen kohokohta. Toinen on seurakunnan ja toinen rippikoululaisten kummilapsi. Kolmivuotias Migel oli porukan nuorin ja pienin. Päiväkerhossa heille on tarjolla kaksi ateriaa päivässä ja virikkeellistä oppimista.

Järjestö on perustanut slummiin päiväkerhon, johon kaikkein heikoimmassa asemassa olevista perheistä otetaan pieniä lapsia. Järjestö omistaa myös itsekannattavan maatilan, jonne on istutettu muun muassa 1500 kahvipensasta ja hedelmäpuita. Kiinanruusutkin ovat käden kokoisia, vaikka vuoristomaisema on karu. Tilan rakennuksia vuokrataan paikalliselle väestölle erilaisiin tilaisuuksiin ja tilalla järjestetään myös lasten leiritoimintaa. 80 kilometrin matkaan slummista maatilalle kuluu Jalokinoksen mukaan kuitenkin lähes kolme tuntia paikallisia teitä pitkin.

Paikallinen evankelinen seurakunta muistutti Jalokinoksen mukaan suomalaista helluntailaista karismaattista seurakuntaa voimakkaine musiikkiesityksineen. - Jos olette käyneet Tikkurilan Olotilassa, niin tuo on vähän sama tunnelma, vertasi Jalokinos.

Sosiaalisista ongelmistaan huolimatta Kolumbia on kiehtova ja luonnoltaan monipuolinen valtio. Se jakautunut kolmeen ilmasto- ja maastovyöhykkeeseen korkeuden perusteella. Alin ilmastovyöhyke on trooppinen lähellä merenpintaa, lauhkealla keskivyöhykkeellä 900 - 2000 metrissä päivälämpötila voi nousta yli 30 Celsiusasteeseen, mutta yöt ovat kylmiä.    - Täällä me majailimme, ja koin olevani paratiisissa, hehkutti Jalokinos. Korkeimmalla kylmällä vyöhykkeellä 2000 - 3500 metrissä, jossa pääkaupunki sijaitsee, voi olla hyvinkin koleaa. Maa on tunnettu kahvistaan ja sitrushedelmistään, avokadoista ja mangoista.

- Monessa kehitysmaassa on veden puute, mutta ei täällä, koska sataa paljon, kertoi Jalokinos.  - Joka aamu sai aivan tuoreista hedelmistä puristettua mehua, sitten kahvi kuului tietenkin aamuun ehdottomasti, kun Kolumbiassa ollaan, sekä maissikakku, joka ei maistunut ´ei hongalle ei haavalle`, hän lisäsi. Perunaa, porkkanoita, kasviksia ja lihaa oli torilla hyvin saatavilla, kamerakauppakin. Kaupungin liiketilojen ikkunoissa kalterit olivat yleisiä rikollisuuden vuoksi.

Ruokien maustaminen oli Jalokinoksen mielestä hyvin mietoa, paitsi ravintoloissa. Aamuisin sai aina herätä auringonnousun kirvoittamaan linnunlauluun. Yhtenä päivänä tehtiin retki katoliseen nunnaluostariin, toisena taas käveltiin katsomassa intiaaniluolia viidakossa. Paikallisessa kylässä ihmiset olivat rehellisiä ja ihmettelivät ainoaa turistiryhmää. Kun pusero unohtui kauppiaan luo, tämä palautti sen heti seuraavana päivänä.

- Valtavat joet virtaavat maan halki, kuvaili Jalokinos. Tällainen on Amazon-virta. Maa on kuitenkin hyvin vuoristoinen. Turismi on maalle hyvin suuri tulonlähde. Alueiden turvallisuudessa on eroja. Bogotaakin on yritetty puhdistaa rikollisuudesta, jotta turistit entistä paremmin rohkenisivat tutustua tähän miljoonakaupunkiin. Paikallisesta kulttuurista mainittiin vielä helikonia-puutarha, jossa on tämän kukan 60 eri lajia kaikessa vaikuttavuudessaan sekä yhdenlainen kotipoltto, jossa sokeriruo`osta keitetään pajoissa tiivistämällä harkkoja, joista voi tarpeen ja vuodenajan mukaan tehdä kylmää tai kuumaa mehua lisäämällä vain vettä. Panelaksi kutsuttu juoma on kuin paksua ruusunmarjasosetta -  alkoholiton ja hyvän makuinen.

Jouni Kaukonen