Jounin mopokokemuksia

JOUNIN MOPOKOKEMUKSIA

Sähkö on nykyaikaa invalidimopoissakin. Valikoima on nykyään laaja monenlaisiin tarpeisiin. Minulle sopii Apuvälinetekniikan kautta hankkimani pieni ja ainakin miltei maranellonpunainen italialainen DiBlasi R30 -matkamopo. Tähän asti olen liikkunut joko autolla tai pyörätuolilla ellen sitten ole jaksanut kepeillä kulkea lyhyitä matkoja.

Pieni epäilys mielessäni lähdin viikon automatkalle Jyväskylään matkamopo tavaratilassa. Mopoa voi nostella hyvin autoon, koska autossani on 40 kilon nosturi, jonka olen hankkinut Respectan kautta Järvenpään kaupungin tuella. Mopo taittuu kätevästi sähköllä lentolaukun kokoon mahtuen hyvin auton tavaratilaan. Mopon ja nosturin hankintaan voi hakea tukea kunnalta vammaispalvelulain perusteella. Minua paremmalla tasapainolla mopon nosteleminen käy kokoon pakattuna käsivoimillakin. Sähkömopo painaa vain runsaat 20 kiloa akulla varustettuna.

Viikon koekäytön aikana epäilykset matkamopon hyödyllisyydestä haihtuivat. Tosin päätin käyttää pyörätuolini istuintyynyä mopossa lisäpehmusteena jalkani puutumisen ehkäisemiseen. Eihän hyvästä moposta malttaisi nousta välillä pois verryttelemään. Jalkojeni jäykkyyden vuoksi joudun mopossa istumaan hieman sivuttain, mutta mopon rakenne on tähänkin ajoasentoon riittävän tukeva, kun muistaa noudattaa normaalia varovaisuutta ajaessa.

Matkamopon akku on kevyt. Täyteen lataukseen minulta kului viisi tuntia. Tällä sain katettua tämän reissuni ajotarpeen aivan hyvin, koska päivittäin kuuntelin mopon selästä luentoja ja ajoin välillä ruokalaan syömään sivuttain pöydän päähän. Eipä tarvinnut punnertaa ylös matalista tuoleista.

Jouni Kaukonen 29.04.2016