3 kaupungin retki

Vantaan Invalidit kolmen kaupungin kesäretkellä

Vantaan Invalidit ry:n matkailu- ja retkeilytoiminta järjesti keskiviikkona 10.6.2015 Itä-Uudellemaalle suuntautuneen päiväretken Pohjolan Matka Oy:n invabussilla Erkki Heikkilän johdolla. Neljä pyörätuolipaikkaa varattiin nopeasti, matkalaisia kertyi yhteensä 36. Matkamme suuntautui Tikkurilasta ensin Kotkaan, jossa tutustuimme Merikeskus Vellamoon nauttien lounaan samassa yhteydessä olevassa ravintola Laakongissa. Virkistävät iltapäiväkahvit joimme Loviisan Ulriikanhovin idyllisessä maalaismiljöössä. Paluumatkalla poikkesimme ohjelman mukaan Porvoon Brunbergilla maistelemassa vanhoja viettelyksiä ja tutustumassa uusiin herkkuihin. Yhdistys kustansi avustajien matkan. Kohteemme olivat esteettömiä.

Kotkaan tutustuimme matkaopas Satu Sokuran johdolla tunnin kaupunkikierroksella ennen saapumista Merikeskus Vellamoon (www.merikeskusvellamo.fi, Tornatorintie 99, 48100 Kotka), jossa oli aistittavissa samoja vaikutelmia kuin Espoon Nuuksiossa sijaitsevassa Luontokeskus Haltiassa. Suunnittelu olikin lähtöisin samasta toimistosta. Vuonna 2008 yleisölle avatun Vellamon ovat suunnitelleet arkkitehdit Ilmari Lahdelma ja Rainer Mahlamäki. Puuta on käytetty paljon ja mm. venehallin verhoilu on tammea, joten tilassa järjestään hyvän akustiikan vuoksi melko usein konsertteja. Ulkoseinämä on pelti-lasikaseteista tehty veden välkettä muistuttavin silkkipainetuin koristeluin. Tiloissa toimivat Tietokeskus Vellamo, Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo ja Kotkan kulttuuriasiainkeskus. Näyttelyssä olisikin toki ollut aineksia pidempäänkin kiertelyyn useassa kerroksessa. Museojäänmurtaja Tarmo täydentää tarjontaa ulkonäyttelyn ohella.

Oppaamme kertoi, että Ruotsinsalmen meritaistelut käytiin Kotkansaaren edustalla yli 200 vuotta sitten. Tästä oikeastaan alkoi Kotkan historia. Taistelujen jälkeen Venäjän hallitsija Katariina II päätti rakentaa kolmiportaisen linnoitusketjun Kaakkois-Suomeen. Linnoitusten jäänteitä on vielä jäljellä Kotkansaarella ja saaristossa. Kotkansaari on 2 km pitkä ja kilometrin levyinen kaupunginosa.

Kotka muodostuu saarista, joita on noin 400 kaupungin edustalla. Lisäksi tulevat eri kaupunginosat: Munsaari, Mussalo, Karhula-Jumalniemi sekä Kotkansaari. Vielä 1985 Kotkansaarelle tuli oppaan mukaan vain yksi moottoritiereitti, Hyväntuulentie. Sitten rakennettiin Mussalon saaren kautta Merituulensilta. Kotkan työpaikat sijaitsivat alkuaan suurelta osin tällä saarella sekä Karhulan puolella.

Kotkan vanhin kaupunginosa on alkuperäiseltä nimeltään Katariina, myöhemmin Puistola, kunnes alkuperäinen nimi palautettiin. Kotkalainen arkkitehti Birger Brunila on 1920-luvulla kaavoittanut tämän puistomaisen työväestön kaupunginosan. "Tässä kaupunginosassa oli aikoinaan kaikki palvelut niin suutarit kuin räätälit ja parturit", kertoi oppaamme. Tällä pienellä alueella sijaitsi 36 kivijalkakauppaa. "Lähes jokaisen naapurissa oli oma maitokauppansa", maalasi Sokura mieleemme idyllistä kuvaa. Helsingin Puu-Käpylä on myös Brunilan piirtämä.

Kotkansaaren kärjessä sijaitsee uimaranta Mansikkalahti. Lahden takana siintää linnoitussaari Varissaari. Tänne Fort Elisabetin saareen on kulkuyhteydet pienveneterminaalin kautta, touko-elokuussa tunnin välein kello 9-20 Kotkan Sapokasta vuoromoottorialuksella. Kotkansaaren Pookinmäellä sijaitsevat merenkulkuoppilaitos, joka on nykyisin ammattiopisto, sekä Suomen itäisin merivartioasema.

Sapokan vesipuiston alue on saappaan muotoinen ja noin kolmen hehtaarin laajuinen. Tämä on Kotkan palkituin puisto, jota rakennettiin 1980-luvun lopulta viidessä vuodessa kohti nykyistä näyttävyyttä vaikuttavine 20-metrisine putouksineen. Puistossa yhdistyvät elementteinä kivi, vesi, kasvit ja valo ainutkertaiseksi kaupunkiluonnon kokonaisuudeksi. Putouksen moottorina on 54 kW:n pumppu, jonka ansiosta myös kaloja on ilmestynyt lahteen aallonmurtajan takaa. Puistoon kuuluvat kivipuiston lisäksi erilliset muhevan mullan alue japanilaisen puutarhan suunnalla ja alppiruusualue. Tänä vuonna on lisätty polkuja ja pieni huvimajakin on luvassa. "Kotka on satsannut paljon puistoihin", kertoi opas. Kaupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen on saanut paljon aikaan. Kansallispuistonimityksen johdosta kaupungin puistoihin on asetettu kivisiä kylttejä. "Kotkansaaren alueella on kymmenisen puistoa", selvensi opas. Puistoja näkyy siis miltei joka suunnalla.

Opas esitteli meille bussin ikkunasta vielä Tervasillan, alkuperäiseltä nimeltään Huvilasilta. Tätä siltaa pitkin kuljettiin 1800-luvun lopulla. Hans Gutzeitin perustaman sahan johtaja Gullichsenille rakennettiin huvila, joka nykyisin toimii ravintola Meriniemenä. Alueella sijaitsee nykyisin Kotkan vierasvenesatama. Suurimpaan Kotkan pienvenesatamaan mahtuu noin 1.300 venettä. Kaiken kaikkiaan pienvenesatamia on parikymmentä. "Kotkalaiset käyvät torilla, ostavat reppuun posson ja menevät tuurilla Vaakkuun", kertoili Satu Sokura. Tämä tarkoittaa, että porsasmunkki ostetaan torilta reppuun ja mennään sitten vuoromoottorilla Varissaareen. Paperitehtaan piippu toi mieleen kotkalaisen akateemikon, kirjailija Toivo Pekkasen.

Kotkan nykyisessä satamassa sijaitsevat nestesatama, kappaletavara- ja konttisatama, jota on oppaan mukaan monasti laajennettu 2000-luvun alusta. "Hamina-Kotkahan on vieläkin Suomen suurin vientisatama", tähdensi oppaamme. Satamassa sijaitsee myös meriturvallisuuden lisäämiseen tarkoitettu harjoitustakila, jollaiset ovat Suomessa melko harvinaisia. Lähistöllä sijaitsevan pyöreän rakennuksen opas kertoi olevan Kotkan Maretarium (www.maretarium.fi), jossa voi tutustua Suomen vesistöjen kaloihin. Näimme ohimennen vilahduksen Kotkan vanhimmasta yleisestä saunasta sekä lauluihin päätyneestä ravintola Kairosta, joka oppaan mukaan on maailman ainut aito merimieskapakka. Täällä aikanaan esiintyi Kotkan ruusuna tunnettu kampaamon pitäjä Roosa Mäkinen. Näinpä Kotkassa nykyään sijaitseekin mm. Junnu Vainion katukin.

Englantilaistyyppisen yhdeksän hehtaarin Isopuiston keskellä sijaitsee Kotkan vanhin käytössä oleva rakennus, 1800-luvun alun ortodoksinen kirkko. Virpi Kannon Elämän tanssi on puiston tänä vuonna paljastettu uusi patsas. Toivo Pekkasen puiston keskellä on Miina Äkkijyrkän teos Vasikat. Erityisen patsaspuistokadun Keskuskadun varrelle on pystytetty viimeisten 15 vuoden aikana pääasiassa suomalaisten taiteilijoiden töitä lehmusten varjoon patsaspromenadeja varten. Kotkan keskustapuisto on puolestaan Sibeliuksenpuisto. Kotkan funktionalistinen kaupungintalo on vuodelta 1934, piirtänyt Erkki Huttunen. Kaupungintalon takana on Rauhanlinnan puisto, joka muistuttaa 30-luvun leikkikenttää.

Merikeskus Vellamossa tutustuimme Suomen merimuseon päänäyttelyyn Pohjantähti Etelänristi ja muuhun tarjontaan. Päänäyttely käy läpi kauppamerenkulkua, johon tähtitaivas on aikanaan paljon vaikuttanut. Näyttelyn ylle rekonstruoitu tähtitaivas oli Suomen itsenäistymistä seuranneelta yöltä - Vaikuttavaa. Näyttelytilan seinillä oli niin sanottuja puolimalleja Suomen rannikon majakoista. Pellingin majakka muistuttaa ilmeisen paljon muumitaloa, jonka mallina Tove Janssonille se on merikeskuksen oppaan mukaan hyvinkin voinut toimia.

Merikeskuksen lattiaan oli merkitty kauppamerenkulun reittejä sinisin ja punaisin viivoin. Vertailu osoitti selvästi reittien lyhentyneen ja lisääntyneen aikojen kuluessa siirryttäessä kulkemaan konevoimin. Kauppamerenkulku on vielä nykyäänkin Suomen ulkomaankaupan kivijalka. Aikanaan menomatka Tanskan salmista Australiaan kesti normaalisti kolmisen kuukautta ja merivirtojen mukaan takaisin toista kautta tultaessa kokonaisaikaa kului helposti vuosi tai kauemmin. Päänäyttelyn jääaiheisella seinällä korostettiin talvimerenkulun teemaa jään murtamisineen.

Tutustuimme lähemmin flöitti-purjealuksen ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön Arcturus-matkustaja-aluksen pienoismalleihin.  Flöitti on kolmimastoinen tasapohjainen alus 1600-luvun hollantilaiseen malliin. Jälkimmäinen eli Arcturus oli pienoismalliksi varsin kookas. Sillä on kuljetettu niin jääkäreitä kuin sotalapsiakin. Hollantilaismallisen flöitti-aluksen runko muotoiltiin oppaan mukaan siten, että leveys kannen kohdalta sekä aluksen pituus minimoitiin, jotta tullimaksua kannettaisiin mahdollisimman vähän. Lastia mahtui kuitenkin yllättävän paljon ja voitiin purjehtia matalammissakin vesissä. Huomiota herätti luonnollisesti myös Amsterdamista Pietariin matkalla olleiden Nauvon edustalle 1771 myrskyssä uponneen Vrouw Marian ja 1747 Saaristomerellä uponneen Sankt Mikael -purjealuksen kohtalon esittely.

Merivartiomuseon hallitilan yläpuolella roikkui katosta kaksi valvontatehtäviä suorittanutta ilma-alusta ja Australian olympiasoutujoukkueen 8-paikkainen vene vuoden 1952 Helsingin olympialaisista. Suomalaisvalmisteista Sääski-lentokonetta käytettiin rajavalvonnan lisäksi pirtun salakuljetuksen estämiseen ja saariston sairaskuljetuksiin. Myöhempi 50-luvun keltainen DHC2-Beaver-kone oli käytössä enemmälti Pohjois-Suomessa matkustajanaan mm. presidentti Kekkonen. Vielä oli mahdollista tutustua menneen ajan vartiomoottoriveneeseen VMV-11 ja amfibiokulkuneuvoon. Siinäpä voi helposti kuvitella jalkojen kastuneen...

Paluumatkalla pysähdyimme kahville Loviisan Ulriikanhoviin - hieno ympäristö vaikka isommillekin juhlille. Porvoossa pysähdyimme Brunbergin tehtaalle ostamaan herkkuja. Oli taas oikein mukava ja makoisa matka.

Jouni Kaukonen